Innolla kohti kisakautta

Kirjoittanut Mikko Knuuttila 8. maaliskuuta 2020, klo 17.52

Viime kausi meni normaalista poiketen siten, että keväällä kaikki sujui tosi hyvin mutta syksy meni suurimmaksi osaksi pieleen. Monesti se on ollut juurikin toisin päin. Kevään hyvät tulokset nostattivat hieman toiveita siitä, että nyt vihdoin onnistuisin SM-pitkällä ja juoksisin kuuden parhaan joukkoon. Mutta niinhän siinä kävi, että taas kerran paluumatkalla autossa istui pettynyt mies. No, onneksi SM-viestissä otimme hopeaa sekä SM-yössä juoksin kohtuullisesti seitsemännelle sijalle. Ja tulihan kauden lopuksi myös ensimmäinen viestivoitto sitten vuoden 2015 aluemestaruusviestin, sillä voitimme Viestiliigan finaalin ja olimme kokonaiskisassakin lopulta toisia.

Vaikka syksy meni heikommin, teki kevät teki kuitenkin itseluottamukselle hyvää. Pääsy kansainvälisiin kisoihin juoksemaan Suomen joukkueessa antoi yllättävän ison boostin omaan tekemiseen. Laitoin tulevan kauden päätavoitteeksi pääsyn kesän Viron EM-kisoihin, joihin katsastetaan heinäkuun lopussa. Kisoissa on maailmancupin mukaiset kiintiöt, eli joka matkalla on 8 hengen joukkue ja siellä juostaan vain maastokisat, eli keskari, pitkä ja viesti.

Lokakuun lopussa takki oli aika tyhjä. Kroppa vaati lepoa ja sitä annoinkin kaksi viikkoa. Kun oli aika aloittaa harjoittelu, oli motivaation keräämisessä yllättävän paljon haasteita. Vaikka tätä mielellään tekee, ei se aina ole itsestäänselvää, että marraskuussa mieli hamuaa innokkaana lenkkipoluille. Yleensä olen pitänyt ylimenokautta aina niin kauan, että iskee suorastaan pakonomainen tarve alkaa liikkua. Nyt se tuli vähän normaalia myöhemmin. Ekoilla treeniviikoilla ei muutenkaan juoksu ollut niin helppoa, kun aikaisempina vuosina samaan aikaan syksystä. Mutta kun lopulta pääsin tekemään pikkuhiljaa enemmän suunnistutreenejä ja mm. käymään leirillä Tšekissä, muistin taas kuinka kivaa urheilijan arki on. Ja siinä kohtaa homma lähtikin oikeasti rullaamaan hyvin.

Harjoituskausi on mennyt tähän asti hyvin ja kevääseen voi ainakin kunnon puolesta lähteä hyvin mielin. Joulukuussa jo huomasin, että treenivauhdit ovat kasvaneet aikaisemmista vuosista ja kroppa palautuu tosi hyvin. Olen noudattanut viime vuosina aikana polarisoitunutta harjoittelua, jossa kuormittavien ja kevyiden päivien ero pyritään pitämään suurena. Ja vaikka tehollisesti kevyinä päivinä on tullut suhteellisen paljon juoksua, ovat ne pitäneet vireen kuitenkin hyvänä kovia päiviä ajatellen. Juoksumäärät ovat myös nousseet viime vuodesta.

Talven mittaan olen saanut myös ihan konkreettista palautetta hyvästä harjoituskaudesta. Crevillenten 10 kilometrin uudenvuodenjuoksussa, joka juostaan mutkaisella ja mäkisellä (nousua n. 130m) reitillä, juoksin uuden ennätykseni kellottaen ajan 33:17. Kolme vuotta aiemmin aikaa meni n. 2 minuuttia enemmän. Myös Pyynikin testijuoksussa ennätykseni paranivat täydellä matkalla aikaan 54:28 (aikaisempi 57:35 kolmen vuoden takaa) ja puolikkaalla aikaan 26:06 (aikaisempi 26:39 reilun vuoden takaa).

Tilanne on siis vähintäänkin kelvollinen. Mutta koska noilla ajoilla ei tehdä lähtöviivalla yhtään mitään, on tärkeintä nyt keväällä saada suunnistus sujumaan ja itseluottamus maaston puolella kuntoon. Etelä-Suomen poikkeuksellisen surkea lumitilanne on onneksi antanut siihen mahdollisuuksia, kun Tampereellakin on päässyt suunnistamaan jo tammi- ja helmikuussa.

Kausi avataan kolmen viikon päästä Billnäsin keskimatkalla ja siitä aletaan rakentamaan suoritusta kohti huhtikuun lopun FinnSpringin pitkää matkaa, jossa osittain katsastetaan maailmancupin ekalle kierrokselle. Toivotaan, että kaikki menee niin hyvin, kuin tässä tekstissä on annettu odottaa.


Menossa mukana


Nouski

A. Lamminmäki Oy

Kaukomaalaus Oy

Ocio Oy