Etenee

Kirjoittanut Mikko Knuuttila 30. elokuuta 2019, klo 16.46

Viimeksi kun kirjoittelin, sain jännittää paikkaa Maailmancup-joukkueeseen. Ja sieltähän se paikka tuli.

Pääsin ensimmäistä kertaa edustamaan Suomea ja se tuntui kyllä hyvältä. Hieman tuli ehkä kisaviikolla jännityksessä tehtyä liikaa viime hetken suunnistustreenejä Nuuksiossa ja se söi aivan parasta virettä. Tuloksina kilpailuista sijat 50 keskimatkalta ja 38 takaa-ajosta. Takaa-ajon loppuotatuksen voitto kuitenkin teki MC-debyytistä plusmerkkisen ja sain itseluottamusta tulevaisuuteen.

Jukola

Kesään mahtui kuitenkin paljon muutakin. Jukolassa meidän monen vuoden Kangasala-projekti sai päätöksensä. Loistavien ensimmäisten kolmen osuuden jälkeen olimme vielä mukana neljän hengen kärkiletkassa taistelemassa hyvistä sijoista, mutta aamuyön osuuksilla ote alkoi hieman herpaantua.

Tavoitteena meillä oli taistella sijoista kymmenen joukkoon, mutta siihen eivät rahkeet vieläkään riittäneet. Pääsin ankkuriosuudelle sijalta 12, mutta muutaman virheen ja takaa tulleiden kovien juoksujen takia suunnistin Nouskin tänä vuonna sijalle 14. Sama luku, joka on isketty nyt kolmesti tulostaululle viimeisen neljän vuoden aikana. Ehkä tuo vain on se meidän absoluuttinen tasomme.

Valmistumista ja kisavalmistautumista

Jukolan jälkeisellä viikolla koitti myös valmistuminen diplomi-insinööriksi. Keväällä paljon stressiä aiheuttanut Diplomityö meni kolmosen arvosanalla läpi, eli aika lailla sellaisena kuin aattelinkin. Mitään erityistä juhlallisuutta ei valmistumisen yhteydessä ollut, mutta parasta oli vain saada tuo taakka pois alta. 

Juhannuksena juostiin MM-katsastukset Joensuussa ja Rautalammella. Perjantain pitkä matka meni hyvin ja olin lopputuloksissa neljäs. Kisa juostiin rajuissa Kauheen maastoissa eikä tullut tehtyä sen isompia virheitä. Koitin vain puskea sujuvasti eteenpäin ja taistella väsymystä vastaan. Miika ja Elias tosin erottuivat aika selkeästi kärkikaksikkona, eikä niihin aikoihin olisi mitään rahkeita. Sunnuntain katsastukeskarilla tuli otettua hieman osumaa ja jouduin keskeyttämään.

Loppukuuhun mahtui vielä SM-keskari, jossa alkoi näkymään jo pitkä kevätkausi, eikä keskittyminen karsinnassa ollut kohdillaan. Tein pari isoa virhettä ja tipuin viimeisenä miehenä omasta lohkosta B-finaaliin. No, sain mitä ansaitsin. Maasto oli Taivalvaaran Mustavaaralla aivan 5/5 ja B-finaalissakin sai nauttia täysin rinnoin. Sieltä matka jatkui Kainuuseen, jossa rastiviikko juostiin tällä kertaa Sotkamon Tipasojan kankailla. Viikkoon mahtui heikkoja ja hyviä vetoja, mitkä lopulta näkyivät yhteistuloksissa kuudentena sijana.

Rastiviikon jälkeen teki hyvää hengähtää hetken aikaa. Kevään kisakautta odottaa joka vuosi vesi kielellä koko alkukevään, mutta ehtii siihen jokaviikkoiseen kisarumbaan lopulta uupuakin.

Syksyn tavoitteet ja harjoittelu niihin

Syksyn ehdottomasti isoin tavoite on menestyä SM-pitkillä. Joka vuosi tuntuu siltä, että kunto ja taidot olisivat riittäneet parempaan, mutta pää tai joku muu on pettänyt. Toinen iso tavoite on juosta hyvin Virossa Euromeetingissä, johon pääsin Suomen joukkueeseen. Kyseinen kisa on esikisana ensi vuoden EM-kisoille, jotka ovat myös haaveina ensi kaudelle. Euromeetingissä juostaan keskimatka väliaikalähdöin sekä keskimatka takaa-ajona. Kisaviikonloppu jatkuu leirillä EM-kisojen harjoitusmaastoissa.

Myös SM-viestissä mitalin ottaminen olisi taas hienoa, sillä viime vuonna jäätiin tiukassa viestissä ykkösketjulla plakettien ulkopuolelle. SM-yö ja SM-ep menevät varmaankin taas tuttuun tapaan vielä kauden päätöskisoina. Sveitsin maailmancupiin toki yritän päästä, mutta kisaviikonlopun ohjelmaan kuuluvat kaksi sprinttiä ja keskimatka eivät ehkä sovi aivan parhaiten omaan repertuaariini. Aika kaukaiselta siis tuntuu valinta joukkueeseen. Sprinttejä olen vältellyt vuosien aikana aivan liikaa, joten jatkossa koitan osallistua ja satsata kaikkiin sprinttikatsastuksiin ja muihin kisoihin, joissa olisi hyvä käydä. Eiköhän se kehitä suorituksenhallintaa metsämatkoillakin.

Kesän harjoittelu syksyä kohden on mennyt hyvin. Kilsoja on tullut sopivasti, suunnistustreenejä 3-4 kappaletta viikossa ja mukaan on mahtunut pari pitkää kisaakin. Salossa kävin juoksemassa 14 km kansallisen pitkän matkan suunnistuskisan ja Pyhällä juoksin 21km polkukisan, joka oli osa suomalaista Buff Trail Touria.

Pyhän tunturimaraton

Pyhän tunturimaratonin loppunousussa

Pyhän kisaa jännitin näistä kahdesta aika paljon enemmän. Vastassa oli joitakin Suomen polkuskenen "kärkinimiä", joten koitin saada vedettyä mahdollisimman kovavauhtisen juoksun. Pahimpana vastuksena oli suunnistuskollega Jere Pajunen, jonka kanssa jopa suunnittelimme yhteistaktiikkaa kisaan. Pääsimme helpohkosti karkuun muusta porukasta n. 3km kohdalla ja loppu tuli olemaan kaksintaistelua. Tein 3km ennen maalia nykäisyn ja sain 30sek eron Jereen. En halunnut jättää loppuratkaisuja viimeiseen nousuun tai viimeiseen jyrkkään laskuun, jotta ei tulisi rikottua mitään paikkoja liiallisella rykimisellä. Pidin johtopaikan maaliin asti ja kauden polkurekordi pysyi puhtaana. Eiköhän sitä tule katsottua ensi vuodellekin joku sopivan mittainen polkukisa.

Huomenna koittaa Maailmancupin sprinttikatsastus Jyväskylässä. Sitä kohtaa tuntema fiilis on tällä hetkellä ehkä lähempänä pelkoa kuin jännitystä. Olisi ehkä pitänyt tehdä pari sprinttitreeniä kesän aikana.


Menossa mukana


Nouski

A. Lamminmäki Oy

Kaukomaalaus Oy

Ocio Oy