Kausi ohi

Kirjoittanut Mikko Knuuttila 17. lokakuuta 2018, klo 12.15

Taas yksi suunnistuskausi paketissa. Kevään kelvolliset suoritukset tilanteeseen nähden nostattivat toiveita hyvistä tuloksista syksyn SM-kisoissa. Loppukauden kovimmat tavoitteet olin tietenkin asettanut SM-pitkälle, joka juostiin elokuun lopussa Mikkelissä. Myös SM-viestissä oli tänä vuonna mahdollisuudet tavoitella jopa voittoa, joten nälkää riitti kunnon virittelyyn.

Kesä

Jukolan heikon sijoituksen jälkeen alkoi keskittyminen kohti syksyä. MM-katsastukset juostiin Latviassa hyväpohjaisissa, mutta mäkisissä ja välillä peitteisissä maastoissa. Siitä reissusta ei Nouskin pojille jäänyt paljoa käteen. Keskimatkalla ainoastaan Aleksilla oli hieman kulkua havaittavissa, mutta Eetulla ja minulla ei lainkaan. Pitkällä matkalla tilanne paheni ja jäimme kaikki yli 15 minuuttia kärkeen. Maitojunalla kotio.

Lapissa
Kukastunturilta

Pian koittikin jo Lakeuden viesti ja muutama FIN5-rastiviikon osakilpailu, joihin osallistuimme ennen kuin suuntasimme reissulle Lappiin. Fyysinen vire oli aivan eri planeetalta edellisviikonloppuun verrattuna ja kisoissa tuli hyviä tuloksia. Kisojen jälkeen matka jatkui pohjoiseen, jossa kiersimme Iidan kanssa kansallispuistoissa ja hienoissa suunnistusmaastoissa, osin teltassa yöpyen, osin mökeissä.

Loppukesään mahtui vielä SM-leiri Anttolassa ja muutama hyvä kilpailu. Lisäksi kävin juoksemassa aluevalmennuksen maastotestiradan, jossa iskin taululle uuden ennätyksen 10km radalla. Aika oli n. minuutin parempi kuin vanha ennätykseni, vaikka hellekeli uuvuttikin tällä kertaa menoa loppua kohden. Odotukset olivat hyvät syksyä kohden.

Syksyn SM-kisat

SM-pitkä on itselle se kauden tärkein kisa. Karsinnassa olin oman lohkoni 4. Finaalissa sain alussa ihan hyvän flown päälle, mutta aamulla hörpityt urheilujuomat alkoivat tehdä teppostaan ja vatsan kanssa tuli ongelmia. Omahan vika se oli, kun sorruin kisa-aamuna tekemään asioita joita en normaalisti tee. Loppupuolella otin myös väärän reitinvalinnan pitkällä välillä ja jäin siinä 2,5min nopeimmalle. Maalissa olo oli pettynyt kun eroa kärkeen oli lopulta tullut vähän liikaa. Tavoite oli päästä top 6 joukkoon suomalaisista, eikä siihen jäänyt eroa nyt kuin vajaa 2 minuuttia. Tälläkään kertaa ei tullut nappiosumaa kauden tärkeimmässä paikassa. 

SM-viestissä lähdimme taistelemaan mitaleista. Diman, Aleksin ja Eetun kanssa muodostamamme nelikko on kelpo joukkue, joka voi parhaimmillaan taistella ihan voitostakin, kuten viime vuoden hopeamitali ilman Eetua osoitti. Oma suoritus oli hyvä ja tulin kärkiletkassa vaihtoon. Erinäisten sattumien kautta jäimme ankkuriosuuteen lähtiessä "kakkosletkaan", eikä sieltä enää kammettu kärkikahinoihin. Hajonnat olivat niin "selkeät", että yli kymmenen joukkuetta pysyi aivan kärjen tuntumassa ankkuriosuudelle lähtiessä. Loppusijoituksemme oli 12, mikä oli kyllä suuri pettymys koko joukkueelle.

SM-yö juostiin suppamaastossa Hauhossa. Karsinnassa kaikille tuli selväksi, että maasto on hemmetin vaikea yösuunnistukseen. Tein karsinnassa jo kolmosrastille mennessä yhteensä 7 minuuttia virhettä ja jouduin rykimään koko loppuun täysiä. Pääsin kuitenkin suhteellisen puhtaan loppuradan ansiosta jatkoon oman lohkon sijalla 4. Finaalissa tein ihan kelvollisen suorituksen, mutta jäin parin virheen takia pois mitalitaistelusta ja olin lopulta 9., +4.45 Eetuun, joka voiton myötä nappasi ensimmäisen pääsarjatason mitalin kaulaansa!

Kauden viimeinen kisa juostiin sunnuntaina Salossa SM-erikoispitkän muodossa. Tein juuri reilua viikkoa aikaisemmin Suolijärven ympärijuoksussa (Suolikon Sinko) uuden ennätyksen ja luotto kuntoon oli hyvä. Matka on sopinut itselleni aina hyvin ja on jotenkin ilmapiiriltään leppoisampi kuin monet muut SM-kisat. Tänä vuonna tosin alkuvauhdista oli leppoisuus kaukana kun iskettiin tiellä alusta asti lujaa.

Loppukiri
Tuskallinen kiri 2,5h kisan loppuun

Alun hajontalenkit menivät aika mukavasti ja pidin hyvää vauhtia kun jalatkin tuntuivat kevyiltä. Oltiin puolessa välissä pienellä porukalla karussa jopa yli 1,5 minuutilla. Toisilla perhoslenkeillä tein kuitenkin hieman väsyneenä 2,5 minuuttia virhettä ja tiputin itseni mitalitaistosta. Lopun yhteiselle pätkälle oli kasaantunut jo hieman isompi porukka, jonka kanssa kyttäiltiin ja lopussa sitten kirittiin. Isku oli hyvä ja vein tästä porukasta kirin ja samalla 4. sijan. Maalissa fiilis oli huikea, kun kuulin Eetun voittaneen ja Aleksin ottaneen hopean! Nouskilainen kestävyysharjoittelu toimii.

Kolmikko
1., 2. ja 4.

Lepoa ja dippatyötä

Nyt homma jatkuu levolla ja töillä. Tarkoitus olisi saada diplomityö kirjoitettua loppukevääseen mennessä ja pimenevät syysillat ovat sen ahertamiseen oikein sopivia. Marraskuulle on tosin jo mattotesti varattu ja päästään katsomaan, että miltä tasolta sitä uuteen kauteen lähetään.


Menossa mukana


Nouski

A. Lamminmäki Oy

Kaukomaalaus Oy

Ocio Oy